maanantai 2. helmikuuta 2015

Rauhaa ja kiitollisuutta

Osoitteen muutos -asia on prosessin alla! Siitä lisää tällä viikolla.

Tänään päätin aktivoitua ja lähteä kunnon kävelylenkille. Asiaan vaikutti toki myös se, että vihdoinkin jopa tänne "etelään" on tullut kunnolla lunta. :) Ja sitä sataa yhä. 



Mietin, mihin voisin kävellä, ja muistin kivan reitin, jota tapasin kulkea viime vuonna. Silloin ei tosin ollut lunta, joten maisema näytti hieman erilaiselta. Enpä kuitenkaan eksynyt metsän keskelle. :D Vaikka tämä paikkakunta ei ole mikään suurkaupunki, on kiva silti päästä kävelemään luonnon rauhaan. Saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa ja ihailla luontoa. Vaikkakin pidän vilskeestä ja vilinästä, on minussa myös se rauhaa rakastava puoli. Joskus vain täytyy saada olla yksin, hiljaa, puhumatta kenellekään.

Kävellessäni vastaan tuli mies koiran kanssa, hän hymyili minulle ja tervehti iloisesti. Minulle suomalaisena tämä oli varsin omituista, eihän kukaan ventovieras nyt ikinä tervehdi. Sehän on suorastaan pöyristyttävää, epänormaalia. Tai niin ainakin tuntuu moni suomalainen ajattelevan. Minua sellainen on aina hämmästyttänyt. Senhän pitäisi olla aivan normaalia, mutta Suomessa tuntuu, että saa jonkun oudonleiman, jos erehtyy tuntemattomia taikka jopa puolituttuja tervehtimään. Tervehdin iloisena, joskin hieman hämmentyneenä, takaisin. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Olen muutenkin huomannut ruotsalaisten olevan avoimia, sosiaalisia ja ystävällisiä, ollenkaan nyt tietenkään yleistämättä. :D 

Matkani edetessä törmäsin myös päiväkotiryhmään. He olivat tulossa tai menossa laskemaan mäkeä pulkilla. Eräs pieni tyttö tervehti minua iloisena, kun kävelin ohi. Se muistuttikin minua taas työpaikastani, enkä voi sille mitään, mutta jälleen aloin ikävöidä töihin.



Pysähdyin välillä vain katselemaan maisemia ja annoin ajatusten lentää. Tulin pohtineeksi, mitäpäs muutakaan kuin tätä elämänmuutosta, ja kaikista vaikeuksista ja erimielisyyksistä huolimatta tajusin, kuinka onnekas olenkaan. Olen kiitollinen, kun minulla on niin ihana, kannustava ja ymmärtäväinen poikaystävä. Olen kiitollinen, kun olen tavannut tuollaisen ihmisen, jonka kanssa jakaa arjen tuomat ilot ja surut, joka toivottavasti on se elämänkumppani loppuun asti. Olen kiitollinen, että olen päässyt näin pitkälle elämässäni. Ja tämä on vasta alkua.



Minulla on loputtoman paljon kiitollisuuden aiheita, mutta menisi koko loppupäivä niitä luetellessa. Aina niistä vain ei muista tai tajua olla kiitollinen. Joitakin saattaa pitää itsestäänselvyyksinä. On niin helppo unohtaa. On myös niin helppo valittaa, vaikka ei olisi siihen mitään syytä. Vaikka kaikki olisi hyvin. Joka päivä on syytä olla kiitollinen ja onnellinen edes jostakin; perheestä, ystävistä, opiskelupaikasta, lemmikistä, ihan mistä tahansa pienestäkin asiasta. Mistä asioista Sinä olet kiitollinen? 



Lopuksi vielä pakko laittaa kuva yllätyksestä, jonka tänään sain. ;)




6 kommenttia:

  1. Tuota tervehtimistä hämmästyin aluksi itsekin, ja sitä että joku ventovieras oikeasti voi alkaa juttelemaan. Suomessa sitten ihmettelee, kun kaikki ovat niin tuppisuita :D ja oot oikeassa, kannattaa todella tuntea kiitollisuutta kaikista läheisistä, varsinkin siitä kaikkein läheisimmästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, juurikin näin!! :D
      Niinpä, se on hyvä asia aina muistaa. :) <3 Mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  2. Kirjoitin tähän jo eilen kommentin, mutta se hävis jonnekin. Tuo oli itsellekin aluksi hämmentävää, että lenkillä vastaantulijat moikkaa tai että vaikka esim hississä ihmiset juttelee keskenään eikä vain välttele toisten katsekontaktia. Mutta oleks huomannut, että Ruotsissa ihmiset kävelee väärällä puolen tietä? En tiedä onko mulle vain opetettu väärin, mutta kävelen aina oikealla puolen tietä ja törmäilen sitten ihmisiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla taas sinusta! :) Hmm tuo saattaa muuten olla ihan totta, enpä oo tullut kyllä ajatelleeksi... Kyllä mäkin kävelen oikealla puolen, kun niin mullekin on opetettu :D Onpas jännä!

      Poista
  3. Tervetuloa tänne ruotsiin. Minäkin oli vain 22v. kun tulin tänne käymään ja olen jo asut täällä 51 vuotta. Kaikkea hyvä toivotan sinulle ja kaverillesi.
    ps. Minä kirjoitan myös blogia. http://sylvi-elmluonnossa.blogspot.se/.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla muidenkin tarinoita! Kiitos ja samoin kaikkea hyvää sinullekin! Täytyypä käydä kurkkaamassa blogiasi. :)

      Poista