torstai 12. helmikuuta 2015

Askel askeleelta



Nyt on alkanut tapahtua! Viime viikon lopussa ilmoitin Suomeen osoitteenmuutosta, joka onnistui kätevästi netissä. Täällä Ruotsin puolella asia osoittautuikin hieman monimutkaisemmaksi, sillä ennen osoitteenmuutosta täytyisi minulla olla ruotsalainen henkilönumero. Ilman sitä en voi oikeastaan tehdä mitään, kuten etsiä töitä, joten se on tärkeä. Menimme hoitamaan asiaa Verotoimistoon (Skatteverket), jossa hetken odottelun jälkeen eteemme tuotiin neljän sivun paperinivaska. Ruotsiksi tietenkin, joten tarvitsin hieman poikaystäväni apua joissakin kohdissa. Nyt sitten odottelen henkilönumeroa, minkä jälkeen voidaan osoite lopullisesti muuttaa. 


Olemme monesti puhuneet isommasta asunnosta tai jopa talosta, joskus tulevaisuudessa. Niinpä varasimme ajan pankista ja kävimme neuvottelemassa, miten laina-asiat hoituisivat. Neuvottelun jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että seuraava realistinen askel olisi suuremman asunnon ostaminen, sillä se olisi halvempi ja helpompi aloitus kuin talo. Joskus sitten myöhemmin tulevaisuudessa voimme miettiä talon ostoa.

Tällä viikolla on myös ohjelmassa ollut paketin metsästystä. Vanhempani lähettivät minulle paketin Suomesta, mutta sitä ei tosiaan ollut helppo saada! Yleensä pitäisi tulla saapumisilmoitus paketista postitse, tai kuulemma myös tekstiviestillä, mutta minkäänlaista ilmoitusta ei koskaan saapunut. Kävimme kyselemässä pakettia paikallisesta postista kaikesta huolimatta, mutta ilman koodia ei pakettia saanut. Kävimme myös pääpostissa kyselemässä, mitä voisimme tehdä. Sielläkin sanoivat vain, ettei ilman koodia asialle voi tehdä mitään. No sepäs oli kiva kuulla. Loppujen lopuksi vanhempani selvittivät Suomesta käsin, että paketti onkin saapunut täällä paikalliselle huoltoasemalle postin sijaan. Aikamoista säätämistä oli vielä huoltoasemallakin, nainen tiskin takana kysyi, eikö minulla ole ruotsalaista henkilötunnusta. Mutta kuitenkin vihdoin ja viimein paketti löytyi, kun näytin ajokorttiani. Olipahan aikamoinen paketin metsästys! :D


Paketista löytyi muun muassa hiusväri, karkkia ja kahvia. Vihdoinkin kunnon kahvia! Ja hiusvärikin tulee tarpeeseen, sillä en ole löytänyt käyttämääni väriä täältä. :)


Viikonloppuna teimme yhdessä hyvää ruokaa ja jälkiruoaksi kokeilimme tehdä Banana split -jäätelöannokset. Eihän se nyt ulkomuodoltaan ihan alkuperäisen veroinen ole, mutta maku oli sitäkin parempi! :D


Tiistai kuluikin melkein kokonaan pyykkäyksen merkeissä, sillä kuten aiemmin olen kertonut, ei meillä täällä ole omaa pesukonetta, vaan käytämme alakerran pesutupaa. Tässä sen taas näkee kuinka paljon vaivattomampaa olisi, jos omistaisi oman koneen! Pyykkiä oli ehtinyt kertyä taas sen verran paljon, että sain moneen kertaan käydä täyttämässä koneet uudelleen ja viedä puhtaat kuivumaan kuivaushuoneeseen. Varsinkin yksin tämä oli melkoinen homma. Koneiden pyöriessä minulla oli tietysti taas aikaa siivota, kas kummaa, ja päädyin siivoamaan keittiön kaappeja. Melko paljon sieltä päätyi roskiin (kuten vanhaksi menneet kuiva-aineet). Oli poikaystävä taas tyytyväinen tullessaan kotiin rankan työpäivän jälkeen. :)


Askel askeleelta asiat alkavat edetä. Eilen juuri mietin, kuinka asiat ovat alkaneet tosiaan asettua omiin uomiinsa. Enää en jaksa stressata koko ajan, katson rauhassa päivä päivältä, mitä ne tuovat tullessaan. En myöskään mieti enää ihan liikaa kaikkea. Viimeinkin alkaa tuntua, että tässä kaikessa on jotakin järkeä. Että koko muutto tosiaan oli kaiken tämän arvoinen. Ajatukseni ja tunteeni alkavat kasaantua selkeämmiksi ja tasapainoisemmiksi. Osaan jo katsoa tätä kaikkea kokonaisvaltaisemmin, enkä vain pieninä palasina. Tietysti aina välillä tulee ikävä Suomeen, mutta enää se ei pyöri koko ajan mielessä. Olen alkanut asettua aloilleni, ja se tuntuu hyvältä. Nyt aion vain nauttia. Tältäkö tuntuu olla onnellinen? :)

6 kommenttia:

  1. Voi sentään, mulle kyllä kelpais tommonen pesutupa oikein hyvin! :D Mullakaan ei ole omaa konetta mutta ei kyllä löydy taloyhtiöstä pesutupaakaan, joten pesen käsin ja/tai vien mummolle pestäväksi. Revi siitä huumoria ja nauti pesutuvasta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah niin no kai se on mihin tottuu! ;) Siltikin olen sitä mieltä, että oma kone olisi kivempi, sen verran "mukavuudenhaluinen" taidan olla. :D Tsemppiä!

      Poista
  2. Onnellisuus on niin laaja kokonaisuus, jota on vaikea hahmottaa. Toiset vaativat onnellisuudeltaan aivan liikaa. Minä olen onnellinen tavallisesta arjesta, työstä ja haasteista, jota elän rakkaani kanssa päivittäinen.
    On hyvä että koet kuuluvasi uuteen elämääsi ja sopeudut siihen. Muista kuitenkin, että alkuhuuma voi pettää. Huuman laantuessa arki ei aina olekaan yhtä pilvilinnaa. Tsemppiä sinulle sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Näinhän se tietysti on, onnellisuus on aika subjektiivinen kokemus... :) Hyvää jatkoa myös sinulle!

      Poista
  3. Meillä on omakin kone, mutta silti peitot, tyynyt yms. on pestävä pesutuvassa. Eihän ne kotikoneeseen mahdu. Mielestäni pesutupa on aika välttämätön, ja meillä se on vieläpä ilmainen (monilla maksaa), ja lisäksi 24h käytettävissä. Toinen koneista menee yöksi kiinni, mutta toinen on auki.
    https://tanssitytto.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, mutta itselle olisi kivempi, jos voisi pestä vaikka päivittäin eikä ole riippuvainen tietyistä ajoista... :)

      Poista