keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Nyt se on virallista


Eilen tiistaina vietettiin ruotsinsuomalaisten päivää. Asia kokonaisuudessaan valkeni minulle vasta muutama päivä sitten, kun perehdyin asiaan. Meille ruotsinsuomalaisille on näköjään tehty oikein oma lippukin, joka näyttää olevan Suomen ja Ruotsin lipun melko hassu yhdistelmä.

Nyt sitten virallisesti asun täällä. Apua. Osoitteenmuutos olikin hoidettu samalla kun henkilönumeron hakeminen, joten sitä ei enää erikseen tarvinnut tehdä. Sain enimmäisen kirjeeni Suomesta, joten homma toimii. Verovirastossa sanottiin, että minun kannattaisi hankkia ruotsalainen henkilökortti. Se taitaakin sitten olla seuraava hoidettava asia. Perjantaina kävimme myös ilmoittamassa, että minunkin nimeni tulisi oveen. Eilen se toteutui, ja nyt ovessamme lukee kaksi nimeä. 


Tänään eräs asunnonvälittäjänainen tuli kotiimme tekemään asunnosta hinta-arvion. Hän puhui todella paljon, vaikeita sanoja ja nopeasti, joten välillä oli vaikea ymmärtää mitä hän sanoi, mutta uskon kuitenkin ymmärtäneeni oleellisimmat asiat. Ja tietysti poikaystäväni täsmensi myöhemmin, jos jotakin en ollut ymmärtänyt. Ihan mielenkiintoista, saa nähdä, mikä on lopputulos.

Olen kohta ollut täällä kaksi kuukautta. Se ei ole vielä aika eikä mikään. Fiilikseni heittelevät yhä toisinaan laidasta laitaan, sillä tämä "tekemättömyys" alkaa turhauttaa. Ja turhautumistani tulee välillä purettua tietenkin siihen läheisimpään henkilöön eli poikaystävääni. Mutta eihän se hänen syynsä ole. Nyt pitäisi vain keskittyä elämäni rakentamiseen täällä. 

Siitäpä mieleeni tulikin, että eilen katselin työpaikkoja netistä. Yritin etsiä kaikkea mahdollista, myös josko löytyisi jotakin, jossa voisi puhua suomea. Löytyihän sieltä aika monta paikkaa, jotka kaipailivat suomen kielen taitoista, mutta lähinnä asiakaspalveluun tai puhelinmyyntiin. Minulla ei ole niistä juuri minkäänlaista kokemusta, ja työpaikan vaatimukset tuntuivat melko kaukaisilta minulle. Minulle kelpaisi oikeastaan mikä tahansa työ, näin alkuun, kunhan taitoni ja osaamiseni sopisivat työn kanssa edes jotenkin yksiin. Kieli on edelleen esteenä sille, etten vielä voi hankkia haluamaani työpaikkaa. Täytyy sanoa, että alkoi turhauttaa koko asia.

Mutta täytyy ajatella positiivisesti, tai ainakin minä yritän. Kyllä tämä tästä vielä! Kyllä minä opin! 

Toivotan mitä parhainta keskiviikon jatkoa kaikille! :) 
Ps. Kuvissa on muutamia minun lempisisustustavaroitani.


torstai 19. helmikuuta 2015

Ruotsalaistumista

Viime viikon lopulla sain toivotun kirjeen. Siinä se nyt oli, ruotsalainen henkilönumeroni. Olenko nyt sitten "virallisesti" ruotsalainen..? ;) Uusi henkilönumero näyttää hieman hassulta näin suomalaisen silmiin, sillä syntymäaikani onkin nyt nurinperin, kuten ruotsalaiset päivämäärän kirjoittavat. Minulla on nyt sitten sekä suomalainen että ruotsalainen henkilönumero. Vaikka joskus muuttaisin takaisin Suomeen, ruotsalainen henkilönumero säilyy minulla aina. Tästä se ruotsalaistuminen alkaa! :D Huomenna olisi tarkoitus mennä taas Skatteverketiin hoitamaan osoitteenmuutosta, nyt kun olen vihdoin saanut henkilönumeron. Onhan tässä tekemistä.





Myös pankista tuli lainapäätös. Sen innoittamana olemme katselleet asuntoja samaisesta hintaluokasta. Pari hyvänoloista onkin löytynyt, ja ensi kuun alussa menemme katsomaan yhtä niistä. Näytössä käyminen kun ei onneksi maksa mitään. :) Jännittävää, sillä en ole koskaan aikaisemmin näytössä käynyt.

Alan oikeasti kaivata jotakin kunnon tekemistä ja säännöllistä rytmiä. Töissäkäydessä oli aina tietty sama päivänkulku ja rytmi. Aikaisin heräämistä en kylläkään kaipaa ollenkaan, en ole mikään aamuihminen, ja tarvitsen aikaa saadakseni itseni edes jotenkuten käyntiin. Mutta siitäkin huolimatta kaipaan kaikkea sitä. Hetken aikaa on kiva vain olla, mutta pidemmän päälle ei. Ja se rahakin toki olisi kiva juttu, vaikkakin taloudellisesti pärjäämme vielä ihan hyvin näinkin.

En luultavasti pääse heti tekemään täällä koulutustani vastaavaa työtä, mutta olen avoin kaikille työmahdollisuuksille. Olenkin katsellut työpaikkoja jonkin verran, ja edelleen hyvän ruotsin kielitaidon puuttuessa on ollut kiva huomata, että tarjolla olisi jopa työtä, jossa voi puhua myös suomea. Siitä voisi olla hyvä aloittaa, ja ruotsikin harjaantuisi sitten siinä sivussa. Mutta saa nyt nähdä.


Luminen talvi tuli ja meni. Enää lumesta ei valitettavasti täällä ole tietoakaan. Eipä kovin helmikuinen sää.


Sitten lopuksi vähän sekalaisia kuvia, joita on tullut nappailtua lähiaikoina.


Uudella läppärilläni oli kyllä hintaa, mutta täytyy sanoa sen olevan hintansa veroinen!


Itsetehty fetasalaatti oliiviöljyn kera.


Tässä kuvassa on pizza ruotsalaisten tyyliin eli päällä niin kutsuttu kebabkastike. Vaikka näyttääkin ehkä erikoiselta, niin maku on todella hyvä! :) Kannattaa kokeilla.



Pian onkin jo taas viikonloppu, aika kuluu vauhdilla. Toivottelenkin nyt hyvää torstai-illan jatkoa!

torstai 12. helmikuuta 2015

Askel askeleelta



Nyt on alkanut tapahtua! Viime viikon lopussa ilmoitin Suomeen osoitteenmuutosta, joka onnistui kätevästi netissä. Täällä Ruotsin puolella asia osoittautuikin hieman monimutkaisemmaksi, sillä ennen osoitteenmuutosta täytyisi minulla olla ruotsalainen henkilönumero. Ilman sitä en voi oikeastaan tehdä mitään, kuten etsiä töitä, joten se on tärkeä. Menimme hoitamaan asiaa Verotoimistoon (Skatteverket), jossa hetken odottelun jälkeen eteemme tuotiin neljän sivun paperinivaska. Ruotsiksi tietenkin, joten tarvitsin hieman poikaystäväni apua joissakin kohdissa. Nyt sitten odottelen henkilönumeroa, minkä jälkeen voidaan osoite lopullisesti muuttaa. 


Olemme monesti puhuneet isommasta asunnosta tai jopa talosta, joskus tulevaisuudessa. Niinpä varasimme ajan pankista ja kävimme neuvottelemassa, miten laina-asiat hoituisivat. Neuvottelun jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että seuraava realistinen askel olisi suuremman asunnon ostaminen, sillä se olisi halvempi ja helpompi aloitus kuin talo. Joskus sitten myöhemmin tulevaisuudessa voimme miettiä talon ostoa.

Tällä viikolla on myös ohjelmassa ollut paketin metsästystä. Vanhempani lähettivät minulle paketin Suomesta, mutta sitä ei tosiaan ollut helppo saada! Yleensä pitäisi tulla saapumisilmoitus paketista postitse, tai kuulemma myös tekstiviestillä, mutta minkäänlaista ilmoitusta ei koskaan saapunut. Kävimme kyselemässä pakettia paikallisesta postista kaikesta huolimatta, mutta ilman koodia ei pakettia saanut. Kävimme myös pääpostissa kyselemässä, mitä voisimme tehdä. Sielläkin sanoivat vain, ettei ilman koodia asialle voi tehdä mitään. No sepäs oli kiva kuulla. Loppujen lopuksi vanhempani selvittivät Suomesta käsin, että paketti onkin saapunut täällä paikalliselle huoltoasemalle postin sijaan. Aikamoista säätämistä oli vielä huoltoasemallakin, nainen tiskin takana kysyi, eikö minulla ole ruotsalaista henkilötunnusta. Mutta kuitenkin vihdoin ja viimein paketti löytyi, kun näytin ajokorttiani. Olipahan aikamoinen paketin metsästys! :D


Paketista löytyi muun muassa hiusväri, karkkia ja kahvia. Vihdoinkin kunnon kahvia! Ja hiusvärikin tulee tarpeeseen, sillä en ole löytänyt käyttämääni väriä täältä. :)


Viikonloppuna teimme yhdessä hyvää ruokaa ja jälkiruoaksi kokeilimme tehdä Banana split -jäätelöannokset. Eihän se nyt ulkomuodoltaan ihan alkuperäisen veroinen ole, mutta maku oli sitäkin parempi! :D


Tiistai kuluikin melkein kokonaan pyykkäyksen merkeissä, sillä kuten aiemmin olen kertonut, ei meillä täällä ole omaa pesukonetta, vaan käytämme alakerran pesutupaa. Tässä sen taas näkee kuinka paljon vaivattomampaa olisi, jos omistaisi oman koneen! Pyykkiä oli ehtinyt kertyä taas sen verran paljon, että sain moneen kertaan käydä täyttämässä koneet uudelleen ja viedä puhtaat kuivumaan kuivaushuoneeseen. Varsinkin yksin tämä oli melkoinen homma. Koneiden pyöriessä minulla oli tietysti taas aikaa siivota, kas kummaa, ja päädyin siivoamaan keittiön kaappeja. Melko paljon sieltä päätyi roskiin (kuten vanhaksi menneet kuiva-aineet). Oli poikaystävä taas tyytyväinen tullessaan kotiin rankan työpäivän jälkeen. :)


Askel askeleelta asiat alkavat edetä. Eilen juuri mietin, kuinka asiat ovat alkaneet tosiaan asettua omiin uomiinsa. Enää en jaksa stressata koko ajan, katson rauhassa päivä päivältä, mitä ne tuovat tullessaan. En myöskään mieti enää ihan liikaa kaikkea. Viimeinkin alkaa tuntua, että tässä kaikessa on jotakin järkeä. Että koko muutto tosiaan oli kaiken tämän arvoinen. Ajatukseni ja tunteeni alkavat kasaantua selkeämmiksi ja tasapainoisemmiksi. Osaan jo katsoa tätä kaikkea kokonaisvaltaisemmin, enkä vain pieninä palasina. Tietysti aina välillä tulee ikävä Suomeen, mutta enää se ei pyöri koko ajan mielessä. Olen alkanut asettua aloilleni, ja se tuntuu hyvältä. Nyt aion vain nauttia. Tältäkö tuntuu olla onnellinen? :)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Rauhaa ja kiitollisuutta

Osoitteen muutos -asia on prosessin alla! Siitä lisää tällä viikolla.

Tänään päätin aktivoitua ja lähteä kunnon kävelylenkille. Asiaan vaikutti toki myös se, että vihdoinkin jopa tänne "etelään" on tullut kunnolla lunta. :) Ja sitä sataa yhä. 



Mietin, mihin voisin kävellä, ja muistin kivan reitin, jota tapasin kulkea viime vuonna. Silloin ei tosin ollut lunta, joten maisema näytti hieman erilaiselta. Enpä kuitenkaan eksynyt metsän keskelle. :D Vaikka tämä paikkakunta ei ole mikään suurkaupunki, on kiva silti päästä kävelemään luonnon rauhaan. Saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa ja ihailla luontoa. Vaikkakin pidän vilskeestä ja vilinästä, on minussa myös se rauhaa rakastava puoli. Joskus vain täytyy saada olla yksin, hiljaa, puhumatta kenellekään.

Kävellessäni vastaan tuli mies koiran kanssa, hän hymyili minulle ja tervehti iloisesti. Minulle suomalaisena tämä oli varsin omituista, eihän kukaan ventovieras nyt ikinä tervehdi. Sehän on suorastaan pöyristyttävää, epänormaalia. Tai niin ainakin tuntuu moni suomalainen ajattelevan. Minua sellainen on aina hämmästyttänyt. Senhän pitäisi olla aivan normaalia, mutta Suomessa tuntuu, että saa jonkun oudonleiman, jos erehtyy tuntemattomia taikka jopa puolituttuja tervehtimään. Tervehdin iloisena, joskin hieman hämmentyneenä, takaisin. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Olen muutenkin huomannut ruotsalaisten olevan avoimia, sosiaalisia ja ystävällisiä, ollenkaan nyt tietenkään yleistämättä. :D 

Matkani edetessä törmäsin myös päiväkotiryhmään. He olivat tulossa tai menossa laskemaan mäkeä pulkilla. Eräs pieni tyttö tervehti minua iloisena, kun kävelin ohi. Se muistuttikin minua taas työpaikastani, enkä voi sille mitään, mutta jälleen aloin ikävöidä töihin.



Pysähdyin välillä vain katselemaan maisemia ja annoin ajatusten lentää. Tulin pohtineeksi, mitäpäs muutakaan kuin tätä elämänmuutosta, ja kaikista vaikeuksista ja erimielisyyksistä huolimatta tajusin, kuinka onnekas olenkaan. Olen kiitollinen, kun minulla on niin ihana, kannustava ja ymmärtäväinen poikaystävä. Olen kiitollinen, kun olen tavannut tuollaisen ihmisen, jonka kanssa jakaa arjen tuomat ilot ja surut, joka toivottavasti on se elämänkumppani loppuun asti. Olen kiitollinen, että olen päässyt näin pitkälle elämässäni. Ja tämä on vasta alkua.



Minulla on loputtoman paljon kiitollisuuden aiheita, mutta menisi koko loppupäivä niitä luetellessa. Aina niistä vain ei muista tai tajua olla kiitollinen. Joitakin saattaa pitää itsestäänselvyyksinä. On niin helppo unohtaa. On myös niin helppo valittaa, vaikka ei olisi siihen mitään syytä. Vaikka kaikki olisi hyvin. Joka päivä on syytä olla kiitollinen ja onnellinen edes jostakin; perheestä, ystävistä, opiskelupaikasta, lemmikistä, ihan mistä tahansa pienestäkin asiasta. Mistä asioista Sinä olet kiitollinen? 



Lopuksi vielä pakko laittaa kuva yllätyksestä, jonka tänään sain. ;)