maanantai 26. tammikuuta 2015

Yhteiseloa

Maanantai taas. Paluu arkeen viikonlopun jälkeen. Tämän viikon tehtäviä asioita on ainakin uuden tai uusien hyllyjen mietintä ja hankinta sekä osoitteen muutos.



Oli kyllä tosi mukava viikonloppu. :) Perjantaina oli pyykkipäivä, meillä kun ei täällä ole omaa pesukonetta, joten käymme alakerran pesutuvassa pesemässä pyykkimme. Meidän kylpyhuone tällä hetkellä on niin pieni, ettei siellä tilaa pesukoneelle ole. Se kylläkin vähän harmittaa minua, sillä itse omistin pesukoneen, mutta jouduin sen myymään muuton yhteydessä. Kyllä se vaan helpottaa elämää, kun voi pestä pyykkiä milloin vain, vaikka joka päivä, jolloin sitä ei kerry niin paljon. Mutta enpä valita, yhdessätekemistä sekin on. Kävimme myös syömässä ja kiertelemässä kauppoja. Hankimme tosiaan minulle uuden puhelimen ja liittymän, kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin. Olen tykännyt uudesta puhelimesta todella paljon! Pitäisi vain vielä opetella uusi numero ulkoa. 


Lauantai alkoi siivouksen merkeissä. Hankkiuduimme eroon noista mainitsemistani ylimääräisistä tavaroistani, tai toisin sanoen ne päätyivät vintille lojumaan. Toinen operaatio oli tv:n kiinnitys seinään, jolloin se veisi vähemmän tilaa. Ja tilaahan me kaivattiin pieneen asuntoomme! Vihdoinkin kaikesta ylimääräisestä päästiin eroon, ja heti alkoi tuntua vähän tilavammalta. Illalla kavereita tuli kylään. Pitkästä aikaa päädyimme myös keskustaan baarin puolelle. Ilta oli mukava, ja tapasin uusia ihmisiä. Parasta kuitenkin on, kun ei tarvitse mennä yksin kotiin, ja nuo iltaiset/yölliset keskustelut ennen nukahtamista, jotka saattavat mennä melko syvällisiksikin. :)

Sunnuntai sujui rauhallisissa merkeissä. Olimme sopineet näkevämme seuraavana päivänä ruoan, kahvin tai muun merkeissä poikaystäväni siskon kanssa. Täytyy myöntää, että hirvitti pitkästä aikaa ajaa täällä, kuitenkin vielä melko vieraassa paikassa, autoa, joka vieläpä on manuaalivaihteinen ja minä olen viime aikoina ajellut vain automaatilla. Pienen alkukankeuden jälkeen ajo alkoi sujua taas hyvin, ja onneksi minulla oli paikallinen opas mukanani. :D Päädyimme ostoskeskukseen kahville, paikka oli oikein viihtyisä ja kahvi sekä omenapiirakka todella hyviä! Oli kiva jutella kahdenkesken "tyttöjen juttuja" ja nähdä muitakin kuin poikaystävääni, minullakin oli oma elämä. Illalla teimme yhdessä ruokaa, tortilloita kanatäytteellä, nam! Ruoanlaitto kahdestaan on paljon mukavampaa. Loppuilta meni elokuvia katsellessa.



Arjen jakaminen toisen kanssa tuntuu mukavalta, kun emme ole sitä päässeet tekemään juurikaan etäsuhteessa ollessamme. Tietysti vieraillessamme toistemme luona teimme myös arkisia asioita yhdessä, mutta silloin aikamme oli aina rajoitettu. Päiviä, viikko tai viikkoja. Kello tikitti koko ajan. Vaikka olisi joskus ollut ihana vain ottaa rennosti, niin silti tuntui, että pitäisi tehdä koko ajan jotain erityistä, ennen kuin taas aika loppuu. Ei niin kiva tunne. Ja itse olen sellainen persoona, joka miettii asioita välillä turhankin paljon. Aloin jo suunnilleen paria päivää aiemmin miettiä lähtöpäivää ja tulin surulliseksi. Meni vähän fiilis viimeisiltä päiviltä. Olisi ollut kivempi, jos olisin osannut olla ajattelematta ja vain nauttia ajasta, joka meillä oli. Poikaystäväni oli siinä suhteessa paljon parempi. Enää kun ei mitään rajallista aikaa ole, niin voi ottaa jo vähän rennommin, vain olla, nauttia toisistamme, nauttia arjesta ja arkisista pienistä asioista. 

Yhdessä asuessa toisesta näkee niin ne hyvät kuin huonommatkin puolet, kaiken. Toki tiesin suunnilleen, mitä odottaa, sillä olimme aina asuneet pieniä aikoja toistemme luona. Täytyy sanoa, että kyllä toisen tavat välillä saattaa ärsyttää. Käytetyt astiat tuppaavat jäädä lojumaan minne sattuu, vaatteet pyörivät lattialla, ruoat jätetään pöydälle liian pitkäksi aikaa tai jälkiään ei siivota. Yhteiselo vaatii totuttelua vielä meiltä molemmilta, mutta pieniä asioita lukuun ottamatta kaikki on sujunut hyvin.

Muutto on ollut minulle todella suuri asia, ja sen haastavuus onkin aina toisinaan nostanut päätään ja tuonut lisämaustetta suhteeseemme. Aluksi meni hyvin, paremmin kuin olin kuvitellut. Kaikki tuntui vielä epätodelliselta, tuntui, että kyllä minä kuitenkin vielä takaisin Suomeen joudun palaamaan, niin kuin joka kerta aiemminkin. Mutta kun aloin vähitellen todella tajuta, että en minä palaa, vaan tämä on nyt uusi kotini, kaikki meni taas takapakkia. Ihan kuin kaikkien noiden muuton mukanaan tuomien tunteiden käsittely olisi alkanut alusta. Olin surullinen, stressaantunut ja turhautunut. Olen paljon yksinäni, joten minulla oli taas liikaa aikaa ajatella. Aloin taas ikävöidä Suomeen. Purin tuntemuksiani myös tahattomasti poikaystävääni, ja vaikka hän ymmärtääkin minua, ei hän voi koskaan kunnolla tietää, miltä minusta tuntuu. Minähän se muutin ja jätin kaiken, ei hän. Olin kateellinen hänen kavereistaan, hänen työstään, hänellä kun on kaikki täällä - ja minulla ei mitään. 

Olemme siis käyneet muutosta johtuen läpi ylä- sekä alamäkiä, valehtelisin jos väittäisin olleen helppoa. Mutta myös ne huonommat ja vaikeammat vaiheet kuuluvat suhteeseen, niistä on vain päästävä yhdessä yli ja eteenpäin, mikä meillä on onnistunut hyvin. Tuntuu, että suhteemme on vahvistunut entisestään ja minä itse olen kasvanut sen mukana. 

Olen nyt asunut täällä kuukauden. Minusta tuntuu, että tämä alkaa mennä jo parempaan päin. Olen vain innoissani, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuukausi ei ole vielä pitkä aika, mutta siltä se on tuntunut, sillä olen käynyt läpi niin monenlaisia tunteita ja vaiheita. Muutama päivä sitten muistan jopa ajatelleeni, että tämä tosiaan alkaa tuntua jo vähän kodilta. En enää osaisi kuvitella meneväni takaisin entiseen asuntooni. Voin nähdä tulevaisuuteni täällä, elän nyt unelmaani. Onko teillä unelmia, jotka tuntuvat kaukaisilta ja vaikeilta saavuttaa?

Uskaltakaa elää, ottaa riskejä ja toteuttaa unelmianne! Kuunnelkaa itseänne, tehkää asioita, mikä tekee teidät onnellisiksi. Loistavaa viikon alkua!

4 kommenttia:

  1. Hienoa, että olet uskaltanut ottaa tuon askeleen ja muuttaa Ruotsiin! Minnepäin Ruotsia muutit? Minua ja miestäni myöskin houkuttaisi muuttaa vaikka vuodeksi asumaan Ruotsiin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Suuri päätöshän se oli ja moneen kertaan tuli kyllä mietittyä, mutta olen iloinen, että tein tämän. Asustelen Göteborgista alaspäin pienemmällä paikkakunnalla. Täälläpäin pitäisi myös asua paljon suomalaisia, hassua vain, etten ole pahemmin törmännyt. :) Työn perässäkö ajattelitte vaiko muuten vain kokeilemaan? Suosittelen kyllä, ruotsalaiset ovat ystävällisiä ja sosiaalisia. Kaikkea hyvää sinne!

      Poista
  2. Ollaan perheen kanssa muuttamassa maaliskuussa sellaiselle paikkakunnalle kuin Varberg. Sijaitsee myös Göteborgista alaspäin. Osaatko kertoa mitään paikasta? Onko tuolta alueelta vaikea löytää vuokra-asuntoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti en tiedä kyseistä paikkaa, enkä osaa näin ollen siitä kertoa. Varmasti netistä löytyy paikasta tietoa, kannattaa tutkiskella! :) Esimerkiksi http://www2.varberg.se/ näytäisi löytyvän paljon tietoa ruotsiksi. Tsemppiä muuttoon ja kaikkea hyvää!

      Poista